Ainainen kiire

Aina on kiire johonkin. Tekemään jotakin. Tehtävälista jatkuu loputtomiin. On niin tärkeätä asiaa ettei mihinkään muuhun ole aikaa.  Kuormitamme arkemme jatkuvasti jääden erilaisten työtaakkojen alle. Ehdimmekö katsoa ympärille nauttien pienistä asioita ilman, että hetki pitää erikseen organisoida? Helposti tämä jatkuva kiire johtaa muiden luotaan poistyöntämiseen. 

IMG_9808.jpeg

Otetaan esimerkiksi vaikka puhelut. Henkilö A soittaa tuttavalleen. Jo heti puhelun alkuun tuttava kertoo kaatuvansa työtaakan alle. Syy x ja z ovat johtaneet siihen, että nyt on kauhea meno päällä, jotta kaikki asiat saadaan ratkaistua. Henkilö A kuuntelee mitä tuttavalla on sanottavana. Pitkän vuodatuksen päätteeksi tuttava kysyy oliko Henkilö A:lla jotain asiaakin. Puhelu on käytännössä ohi. Hänellä on sellainen kiire ettei ole aikaa puhua.

IMG_9777.jpeg

Mitä henkilö A tässä tilanteessa voi muuta tehdä kuin joko kertoa asiansa tai sitten todeta ettei asia ollut mitenkään tärkeä. Hän voi soittaa toiste uudelleen. Hänelle ei tule edes mieleen pyytää tuttavaa soittamaan takaisin, koska siitä on vain vaivaa.

IMG_9766.jpeg

Tunnistammeko kyseisiä tilanteita tapahtuneen itselle? Ei väliä kummalla puolella luuria on ollut. Kiire ja työtaakka kaatavat allensa. Samalla on aikaa vastata puhelimeen ja kertoa siitä. Aikaa ei kuitenkaan ole ottaa selvää mitä toinen olisi halunnut kertoa.

IMG_9770.jpeg

Jokaisella on joskus kiire. Jos siitä tulee tapa elää, on jotain mennyt pieleen. Etenkin, jos siitä on tullut niin merkityksellistä ettei ole aikaa pysähtyä. Puhelu voi toiselle olla se hetki mikä vie päivän uuteen suuntaan. Sivuuttaminen on tahatonta ja teemme sen huomaamattomasti. Miten monta muuta asiaa teemme tahattoman huomaamattomasti?

IMG_9806.jpeg

Ovatko kaikki asiat niin tärkeitä ettemme ehdi pysähtyä hetkeen? Keskittyä toiseen oman olotilan esilletuomisen sijaan?

IMG_9828.jpeg

Aika kuluu ja henkilö A:sta ei kuulu. Tuttava ihmettelee miten hänellä menee. Katoavan sekunnin ajan pohtiikin soittavansa. Tuo hetki on katoavan pieni. Eteen tulee jotain muuta tärkeää. Ystävän kuulumiset saavat odottaa huomiseen eli hänelle soitetaan jos sattutaan muistamaan. Soittaessamme, muistamme kertoa kiireestä mikä koko ajan on. Parhaimillaan kysymme kuulumisia mutta halu kertoa omista jutuista saa unohtamaan toisen kuulumiset.

IMG_9834.jpeg

Pysähtymällä ja miettimällä mikä on meille tärkeää voimme löytää keinot tuoda niitä vahvemmin esiin. Hetkestä nauttiminen ja toisten kuuleminen luovat uusia ulottuvuuksia arkeen. Mikä tärkeintä, se voi olla tuolle toiselle henkilölle merkityksellistä ja saada harmaan arjen tuntumaan paremmalta. 

Maailma on muutakin kuin oma arkinen taivaltamisemme. Ympärille katsomalla näemme enemmän. 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s