Valmistautumista parempaan huomiseen

Istun keittiön pöydän äärellä kuunnellen lintujen laulua. Ne raikaavat aamuvarhaisella korviini luoden levollisen olon. Hörppään aamukahvistani pienen mukavan siemauksen. Käytännössä kahvi on vältettävien juomien ja aineiden listalla. En ole missään vaiheessa siitä luopunut, selkeästi vähentänyt kyllä. Luonnon katselu ja aamukahvi kuuluvat yhteen erottamattomasti. Monta asiaa minulta on viety, tästä en suostunut luopumaan. Pitkään ei enää tarvitse tätäkään murehtia.

Kävin viikko sitten lääkärissä ja erilaisissa tutkimuksissa Helsingissä. Periaatteessa se oli ensimmäinen kerta, kun todella aloin pohtimaan edessä olevaa operaatiota ja miltä kesä tulee näyttämään. Ennakkohoidot tulevat olemaan rankkoja ja voimat pois vieviä. Yksikään lääkäri tai hoitaja ei sitä puheissaan kaunistellut tai peitellyt. Minun suorastaan käskettiin varautumaan unohtamaan ylimääräiset menot kesäkuussa. Välttämättä heinä- ja elokuukaan eivät tule olemaan helpoimmasta päästä. Kuntoutuminen vaatii oman aikansa.

Tuon käynnin jälkeen koitti ensimmäinen isompi hoito. Niin sanotusti alkupiste koko toimelle. Torstai kului päiväsairaalassa letkuissa. Reilut viisi tuntia sain ennakkohoitoa tulevien hoitojen helpottamiseksi. Siinä istuin letkuissa kuunnellen Bob Dylanin tuotantoa. Tavallaan se oli paluuta alkuun. Sairauden ja dialyysien alkaessa kuuntelin juuri Dylania hakeutuakseni nuoruuden muistoihin, karatakseni vallitsevaa tilannetta, ollakseni omissa maailmoissani. Nyt samaisen herran musiikki toimin enemmän rauhoittavana.

Kaikki mitä minulle nyt tapahtuu on valmistautumista uuteen alkuun, elämään paremmin, vapaammin. Tiputuksen aikana suussa maistui rauta tai suola, en suoraan kykene sanomaan kummasta oli kyse. Ensimmäinen tunnin lääkitys valmisteli kroppaa seuraavien neljän tunnin hoitoon. Hitaan varmasti tipat tippuivat kanyyliin ja siitä siirtyivät minuun. Parin viikon päästä viimeistään tämän hoidon vaikutusten pitäisi alkaa todella vaikuttamaan. Tämä on hyvää harjoitusta tulevaan. Parin viikon päästä saan ensin käydä dialyysissä ja siihen päälle tulevat plasmahoidot. Tietäen miten kuluttavia ja voimia vieviä dialyysit ovat, tulee vajaasta parista viikosta suht rankkaa aikaa olla olemassa.

Alkuviikon lääkärillä käynnin jälkeen olen pohtinut tulevaa huomattavasti laajemmin sekä syvällisemmin mitä kertaakaan parin vuoden aikana. Ensimmäistä kertaa olen todella pelännyt samalla ollen innoissani. Tuo pelko on ollut vierasta käsitellä, ja se on tuottanut muutamia hyvin synkkiä hetkiä tyhjyyteen tuijottaen. Tiedostaen sairauteni vaiheet sekä haasteet, en voi jättää epäonnistumista huomioimatta. Positiivisuuteni on ollut varsinaisella koetuksella. Tästäkin voi oppia. Tiedostan mitä todellinen pelko on. Ne pelkotilat joita elämässäni olen kokenut eivät pääse lähellekään tätä tunnetta. Haluan oppia hallitsemaan sitä, jottei se saa liiallista otetta minusta. Uskon paremman huomisen tulevan.

Elämäni kulkee suhteellisen rauhallisella tahdilla omanlaista menoaan. Tietoisesti olen ryhtynyt vetäytymään omiin oloihini. Osittainen syy on puhelimen vaikeneminen, osittain saadakseni tilaa aloittaa asiat uudestaan alusta. Yhteydenottojen väheneminen on luonnollista. Ei ihmisillä ole asiaa minulle tai heillä on omat kiireensä huolehdittavana. Alkuun tässä oli melkoisesti opeteltavaa, nykyään se on jopa helpottavaa. Rakennan jotain uutta josta en vielä ole täysin tietoinen. Ainoa minkä ymmärrän, on etten tule palaamaan vanhaan sellaisena kuin se oli. Ei minulla ole myöskään kaipuuta siihen. Tunne vahvistuu päivä päivältä.

Tässä istun keittiön pöydän äärellä katsellen ikkunasta ja odotellen. Tieto tulevasta on samalla riemastuttavaa ja pelonsekaista aikaa. Kaiken sujuessa hyvin, pääsen elämään sellaista elämää mitä normaalit ihmiset elävät. Voin jälleen tehdä haluamiani asioita, syödä ja juoda kuten haluan. En ole kiinni jatkuvissa aikatauluissa, vaan voin liihottaa pitkin maita ja mantuja juuri silloin kuin haluan ja juuri sellaisena kuin haluan. Saan rakentaa elämäni uudelleen, saan elää ja olla uudelleen. Terveys on rikkaus, se on jotain josta kannattaa pitää kiinni. Menetettyäsi sen ymmärrät miten varakas olitkaan.