Oli aika jolloin hymytöntä miestä pidettiin arvossa. Suurempaa arvoa hän hankki jos ei puhunut mitään, ei etenkään tunteistaan. Hän osasi tarttua pulloon ja olla erinomainen juomamies nortti huulesta roikkuen. Tuota pidettiin jopa jollakin tasolla tavoiteltavissa olevana toimintana. Toinen puoli sitten olikin se mikä tulee esille Irwinin laulussa ”…viideltä saunaan ja kuudelta putkaan..” Tai Eppujen toteama ”…lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe…” Se mitä arjessa pidettiin vahvuutena, usein pullon myötä osoittautui heikkoudeksi. Viisasten juomaa saatuaan tuo jäyhä kuusimetsien mies alkoi puhumaan tunteistaan. Vei sen siitäkin pidemmälle ja monesti sivulliset olivat isoimmat kärsijät. Silti tuota miestä pidettiin vahvana.
Siitä pääsemmekin kysymykseen mitä on vahvuus? Se on jokaisella yksilöllä erilaista. Se ei ole mitään mistä joku voi sanoa mitä sen kuuluu olla. Se on samanlainen tunnetila kuin pelko. Miten vahvuuden voi nähdä muuten kuin aikaisemmin esille tuodulla perinteisellä tavalla? Ajat ja käsitykset ovat muuttuneet.
Vahvuutta on uskaltaa puhua vakavammistakin asioista avoimesti. Ei ole mitään syytä hävetä tai piilottaa heikkouksiaan. Puhuminen ja asioiden esille tuominen on esimerkiksi tuonut itselle helpotusta ja ennen kaikkea apua odottamattomistakin suunnista. Se mikä on ollut parasta, asioista puhuminen on auttanut muita omissa ongelmissaan. Vahvuutta on olla heikko ja myöntää se. Huomata miten paljon heikkoutta todellisuudessa ympärillämme on. Meidän ei enää tarvitse hukkua, koska emme kehtaa pyytää apua tai uskalla kertoa ettemme kykene pysymään pinnalla. Vahvuutta ei ole olla hiljaa ja pitää tunteet sisällään. Epäoikeudenmukaisuus tai ongelmat eivät siten katoa. Vahvuutta on avata suunsa, kirjoittaa ja osoittaa haavoittuvuutensa, kertoa olevansa haavoittuvainen.
Maailma muuttuu ja meidän tulee muuttua sen mukana. Nykyään ei ole arvokasta pitää asioita sisällään, tarttua pulloon ja avautua ainoastaan sen avulla maailmalle ongelmistaan. Se maailma on taakse jäänyttä. Vahvuutta on osata muuntautua ja pysyä virran mukana.
Kysymykseen miksi kirjoitan kokemuksistani, on vastaus hyvin yksinkertainen. Niiden avulla on tarkoitus ongelmissa oleville osoittaa etteivät he ole yksin, on muitakin jotka käyvät samanlaisia tunteita ja ajatuksia läpi. Tavoitteena on antaa heille toivoa vaikeisiin hetkiin. Kirjoittaminen on myös itselle tapa purkaa asioita, selvittää päätä. Jos hakisin sääliä tai itseeni kohdistuvaa huomiota, tämä ei ole siihen paras keino. Yksinkertaistetusti sanottuna tämä on tapani osoittaa ettei sairaus ole kaiken loppu. Se on vaihe jota voi oppia käsittelemään. Jos joku saa tästä apua omiin ongelmiin, se on loistava lisä kokonaisuudelle.
Lukijalle vielä huomiona. Älä syytä tekstejäni omista reaktioistasi. Sinulla on vaihtoehto joko lukea näitä tai olla lukematta. Sinulla on oikeus olla eri mieltä. Vaihtoehtona voi kokeilla pohtia mitä kirjoitukset mahdollisesti tarkoittavat ja mitä kirjoittaja niillä hakee? Miksi hän kirjoittaa asioista joista ei mielestäsi pidä kirjoittaa? Vahvuutta on tulla ulos kuplasta ja pyrkiä näkemään maailmaa avarammin. Jos se ei miellytä, aina voi palata sinne missä kaikki on kuten ennenkin. Se ei ole keneltäkään pois. Vahvuutta on uskaltaa tehdä asioita jotka tuntuvat epämielyttäviltä, ajatella edes hetki toisin kuin normaalisti. Vahvuutta on olla erilainen.
Vahvuutta on olla oma itsensä, ei sellainen mitä muut olettavat ja haluavat sinun olevan.
sivullinen 